Säynätsalon vanhainkodin vaiheita

Tohtori Walter Parviaisen vanhainkoti

Tohtori Walter Parviaisen vanhainkoti

Tehtailija Johan  Parviainen osti 1800-luvun loppupuolella Säynätsalon saaren ja perusti saarelle puualan tuotantolaitoksen. Sen ympärille kehittyi tehdasyhdyskunta, joka kuului Korpilahden kuntaan ja myöhemmin siitä eronneeseen Muurameen sekä 1924 itsenäiseksi kunnaksi erotettuun Säynätsaloon.

Köyhäinhoitolaissa määrättiin, että kunnissa pitää olla sairaille ja hoitoa tarvitseville vanhuksille hoitopaikka. Niinpä Säynätsalon  kunnan luotttamusmiehet alkoivat puuhaamaan vanhainkotia Säynätsaloon 1920-luvun puolivälissä. He haeskelivat sille paikkaa mm. Lehtisaaresta, johon tehdas olisi antanut avustustakin. Lehtisaaareen kuljettiin silloin vielä lossilla, joten se ei olisi ollut sovelias paikka vanhuksille. Hankkeeseen tuli  kuitenkin myönteinen käänne, kun tohtori Walter Parviainen tehtaiden johdossa lupasi lahjoittaa kunnalle vanhainkodin. Siihen aikaan määrättiin, että tehtaan johdon piti huolehtia vanhoista työntekijöistään heidän kuolemaansa saakka. Tohtori Parvianen löysi vanhainkodille ihanteellisen paikan suojaisen Sisälmyslahden rannalta pääsaarelta.

Vanhainkodin kasvimaa ja taustalla 1941 rakennettu terveystalo. Talon rakennukseen saatiin osittain varoja lahjaksi Ruotsista. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1976 jolloin se toimi kunnan vuokratalona.

Vanhainkodin kasvimaa ja taustalla 1941 rakennettu terveystalo. Talon rakennukseen saatiin osittain varoja lahjaksi Ruotsista. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1976, jolloin se toimi kunnan vuokratalona.

Walter Parviainen kuitenkin menehtyi sairauteen ennen kuin ehti toteuttaa vanhainkodin rakentamisen. Hänen vaimonsa Charlotte jatkoi miehensä hanketta. Hän antoi alkupääomaksi 630.000 mk vanhainkotia varten. Myöhemmin hän joutui vielä antamaan 200.000 mk rakentamiskustannuksiin.

Kolmelta arkkitehdiltä pyydettiin piirustukset vanhainkodiksi. Siinä oli mukana myös Alvar Aallon suunnitelmat, mutta hänen esitystään ei jostain syystä kelpuutettu. Valittiin Suomen ensimmäinen naisarkkitehti Wivi Lönn laatimaan piirustukset. Hän oli  myös tehtaiden johtoon tulleen Hanna Parviaisen hyvä ystävä. Vanhainkoti valmistui ripeästi ja sen vihkiäiset pidettiin loppiaisena 1927 samanaikaisesti Hanna Parviaisen lahjoittaman kirkon kanssa. Vanhainkodissa oli 7 kahden hengen  huonetta ja 10 yhden hengen huonetta eli 24 hoitopaikkaa. Vanhainkodin  yhteyteen perustettiin myös sairaala, jossa oli 10 paikkaa. Rakennuksessa oli vielä  johtajattaren virkahuone ja asunto, ruokasali, keittiö, leipomo, palvelijan ja talonmiehen asunto.

 

Yhdessäoloa vanhainkodin pihamaalla.

Yhdessäoloa vanhainkodin pihamaalla.

Säynätsalon vanhainkotia pidettiin Suomen nykyaikaisimpana vanhainkotina vuonna 1927 ja siitä on maininta mm. sen vuotisessa Kotiliesi-lehdessä. Se oli kodikas ja viihtyisä etenkin kun vanhuksilla oli omat pienet huoneensa. Charlotte Parviainen esitti, että vanhainkotia kutsuttaisiin Tohtori Walter Parviaisen vanhainkodiksi .

 

Helvi Lehtinen ja johtaja Sanni Kangas.

Helvi Lehtinen ja johtaja Sanni Kangas.

Henkilökunnaksi palkattiin aluksi johtaja, keittäjä, siivooja ja talonmies. Sairaalan puolella oli sairaanhoitaja, jolla oli myös  asunto osastolla. Sairaalassa oli myös lääkärin vastaanottohuone. Lääkäri kävi  Jyväskylästä pitämässä vastaanottoa kaksi kertaa kuukaudessa. Historiakirjoissa  mainitaan mm. valohoitohuone, jossa annettiin pimeänä vuodenaikana valohoitoa  koululaisille ja aikuisille. Se oli Hanna Parviaisen nimenomainen toivomus. Sotien aikana vanhainkodissa toimi sotilassairaala ja myöhemmin myös kulkutautisairaala.

Vanhainkodin hallinnosta vastasi köyhäinhoitolautakunta ja rahallisesti ylläpitäjinä olivat kunta ja tehdasyhteisö. Myöhemmin tehdas sanoutui irti kustannuksista, koska lakikin oli muuttunut ja kustannukset jäivät kunnan huoleksi. Vanhainkodin yhteydessä oli myös sikala ja kanala sekä puutarha. Niitä hoitivat mm. hyväkuntoiset vanhukset. Pyrittiin osittain  omavaratalouteen. Hanna ja Charlotte lahjoittivat huonekaluja ja tekstiilejä vanhainkotiin. He muistivat myös vanhuksia tuomalla heille kahvia ja makeisia. Charlotte kävi vielä 1960-luvun alussa poikansa kanssa vierailulla Säynätsalon vanhainkodissa. Hän asui silloin Ruotsissa ja toi tuliaisina vanhuksille kaksi rasiaa vihreitä marmelaadikuulia.

Kahvin nauttimista vanhalla ryystämis - menetelmällä.

Kahvin nauttimista vanhalla ryystämismenetelmällä.

Vanhainkodissa hoidettiin alkuaikoina tehtaan työssä väsyneitä vanhuksia. Toimenkuva muuttui 1950-luvulla. Alkoi tulla enemmän huonokuntoisia vanhuksia, kun aikaisemmin vanhainkoti oli eläkeläisten ja suhteellisen hyväkuntoisten ihmisten asuntola. Sairaala lopetettiin 1955 ja muutettiin vanhainkodin sairasosastoksi. Todettiin myös vanhainkotirakennus jo pieneksi ja epäkäytännölliseksi.  Sairasosastolla ei ollut kunnollisia saniteettitiloja. Oli vain yksi kylpyamme, jonka kuumavesiboilerissa riitti vesi ainoastaan 1-2 potilaalle päivässä. Yleisellä osastolla oli vain yksi WC yhteisenä ja sinne tuli vain kylmä vesi. Saunakin oli kellarikerroksessa huonojen kulkuyhteyksien takana ja kuuma vesi lämmitettiin padassa.

Retkellä Leirikalliolla.

Retkellä Leirikalliolla.

Uutta vanhainkotia alettiin suunnitella 1961 ja suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Erkki Hämäläinen. Uusi kolmikerroksinen tiilirakennus valmistui niin, että siihen muutettiin keväällä 1962. Rakennus käsitti yleisen osaston ja 18-paikkaisen sairasosaston eli yhteensä 45 hoitopaikkaa.
Vanhukset vähän vierastivat uutta taloa, koska siellä ei ollutkaan omaa huonetta jokaiselle. Kunnan päättäjät nimittäin hyväksyivät kahden hengen huoneet, koska siten säästettiin rakennuskustannuksissa. Ajanoloon ongelmista selvittiin, etenkin kun tilat olivat silloin nykyaikaiset.

Vanhainkodissa oli asuntoja myös henkilökunnalle. Sairaanhoitohenkilökuntaa lisättiin, koska asukkaat olivat huonokuntoisia. Säynätsalon vanhainkodissa hoidettiin 1970-luvulta alkaen myös muuramelaisia ja korpilahtelaisia vanhuksia ja olipa myös jyväskyläläisiä, jos vapaita hoitopaikkoja oli. Rakennuksen remontissa 1980-luvulla paikkaluku pieneni. Tuli 12-paikkainen yleinen osasto ja 32-paikkainen vuodeosasto. Vanhusten päiväkeskus perustettiin 1992 alakerran tiloihin.

Sanni Kangas, Kauko Vesimäki, Anneli Pihlaja ja Taimi Laine; vanhainkodin vastuuhenkilöitä 1980 - luvulla.

Sanni Kangas, Kauko Vesimäki, Anneli Pihlaja ja Taimi Laine; vanhainkodin vastuuhenkilöitä 1980-luvulla.

Vanhainkodille mietittiin uutta nimeä 1990-luvun alussa.  Järjestettiin nimenehdotuskilpailu. Parhaaksi todettiin Hannala, nimi Hanna Parviaisen mukaan. Tohtori Walter Parviaisen vanhainkodista tehtiin vanhusten asuntola, jonka hoidosta vastasi vanhainkodin henkilökunta.

Säynätsalo liitettiin Jyväskylään 1993 ja Hannalassta tuli yksi kaupungin vanhustenhuoltolaitoksista. Siinä yhteydessä tapahtui hallinnollisia muutoksia ja alkoi sopeutuminen uusiin asioihin. Hannalaan tuli kantakaupunkilaisia vanhuksia. Myös Kyllön sairaalasta tuli huonokuntoisia hoidettavia. Muutettiin osastoapulaisten toimia perushoitajan ja sairaanhoitajan toimiksi eli pyritiin  lisäämään sairaanhoitohenkilökuntaa. Hannalassa hoidetaan ja on aina pystytty hoitamaan hyvinkin huonossa kunnossa olevia vanhuksia. Hannalassa oli jo aikaisemmin turvapuhelinpäivystys ja huolehdittiin myös viereisen asuntovuokratalon Rantakodin vanhuksista.


Kauno Lehtomäki: Kesäkuun 2011 tilanteena voidaan  todeta:

  • Hannala hoitolaitoksena on siirretty osaksi Kinkomaan Vitapolis hanketta entisen parantolarakennuksen tiloissa.
  • Tohtori Walter Parviaisen vanhainkodin tiloissa toimii nuorten huoltotehtävissä palveleva Vanamo.