Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n omistama Säynätsalon saari Pohjois-Päijänteen äärellä oli esillä julkisuudessa 1900 - luvun alkupuolella monella tapaa. Tehtaiden monipuoliset pääasiassa Kaarlo Kortteisen suunnittelemat vanerivalmisteet mainostivat Säynätsaloa maamme rajojen ulkopuolellakin. Noin 1000 asukkaan saariyhteiskunnan muodostuminen omaksi seurakunnaksi ja kunnaksi ei olisi silloin ollut mahdollista ilman Parviaisten merkittävää yhteydenpitoa valtakunnan asioista päättäviin elimiin ja henkilöihin.
Vuonna 1927 vihittiin Hanna Parviaisen lahjoittama
Loppiaisaiheinen kirkko. Suomen Sahanomistajien Yhdistyksen toivoman
periaatteen mukaisesti hän alkoi parantaa sosiaalisia oloja ja
teki myös esimerkillistä työtä
puutarha-alalla. Puutarhaharrastuksen alku
Säynätsalossa voidaan laskea alkaneen jo vuosista
1915-20, joilloin satakunta lasta pienillä kuokillaan ja
lapioillaan raivasivat itselleen
keittiökasvipenkkejään. Samoihin aikoihin
alkoi ilmestyä kukkapenkkejäkin.
Mutta varsinainen jokaisen saaren asukkaan mukaansa tempaava alan
harrastus alkoi vasta kun kauppaneuvos Hanna Parviainen alkoi toteuttaa
lempiajatustaan: lahjoittaa jokaiselle Säynätsalon
perheelle ja Haikan jokaiselle omakotitalolle oma omenapuu,
marjapensaat ja kukkaryhmät. Kaikkiaan saarille istutettiin
12519 tainta, joista omenapuiden taimia oli 477 ja vatun 6154.
Kolmivuotiskauden 1925-1928 aikana kasvi-ja puutarhamaiden pinta-ala
kaksi- tai kolmikertaistui. Ajanjakson kruunasi omenapuun taimen
saaneille lahjoitettu Kodin omenapuu - taulu.
Tämän säynätsalolaisille lähes pyhäksi esineeksi muodostuneen taulun taustaa.Toisten ihmisten ajatusten, muoto- ja värikuvien, runojen sanakulkujen sekä sävelten rakenteluun ei ulkopuolisella ole mahdollisuutta tunkeutua eikä oikeuttakaan ryhtyä niitä tulkitsemaan. Kodin omenapuun henki huokuu sen syntyyn vaikuttaneiden kautta. Heitä olivat kauppaneuvos Hanna Parviainen (s. 1874), taidemaalari Ester Helenius (s. 1875), runoilija Kaarina Lönn (s. 1896) myöh. Vaher, puutarhuri Lempi Ropponen ja myöhemmin kanttori-urkuri Reino Rönberg (s. 1909).
Hanna Parviaiselle tuli isänsä kuoltua 1900 eräiden maatilojen mm. Jyväsjärven rannalla olevan Sulkulan tilan hoito. Sinne perustettiin suuri puutarha, jonne istutettiin mansikan, eri lajikkeiden omenapuiden taimia ym. Walter- veljensä sairauden aikana ja tämän kuoltua 1925 Hanna joutui päävastuuseen mm. Säynätsalon tehtaista. Hänen tavoitteenaan oli parantaa työväestön elämää monin tavoin. Jo aikaisemmin hänen toimestaan oli perustettu lastentarha, yleinen sauna ja pyykkitupa, asuntoja korjattiin ja niiden ympäristöä kaunistettiin jne. yhtiöllä oli aluksi yhteinen puutarha- ja kotitalousneuvoja Lempi Ropponen Wilh. Schaumanin kanssa. Lempi Ropponen oli vannoutunut omenapuiden puolesta puhuja. ”Ei missään hedelmässä ole niin paljon hyviä asioita kuin omenassa” , oli hänen ajatuksiensa ydin.
Missä ja miten Hanna Parviainen tutustui taidemaalari Ester Heleniukseen (Helleniukseen)? He olivat samanikäisiä, molemmilla oli taipumusta uskonnollisiin liikkeisiin, kumpikin olivat ranskalaisuuden ystäviä eivätkä olleet naimisissa ja yhtäläisyyksiä oli paljon muitakin. Heleniuksen yksi keskeisempiä maalausaiheita olivat kukat. Hänen öljymaalauksia, pastelleja ja guasseja ym materiaalia sisältävä testamenttikokoelma on Hämeenlinnan Taidemuseossa. Hän syntyi Lapinjärven pastori Heleniuksen 8 - lapsiseen perheeseen viidentenä. Nuorena hän keräsi kansanlauluja, pitipä konsertinkin keräämistään lauluista säestäen itseään kitaralla. Mutta ennen kaikkea hän aina piirusti ja vain piirusti siinä määrin, että se herätti jopa paheksuntaa. Hän osallistui ahkerasti sotaorpojen hyväksi 1940-1950-luvuilla tehden paljon lahjoituksia. Mainittakoon, että hän maalasi Hanna Parviaisen muotokuvan, joka luovutettiin Säynätsalon kunnalle 1979. Kodin omenapuu- taulun hän maalasi 1927, ja se painettiin Tillgmanin kirjapainossa.
| Näätkö lapsi, lämmin henki kevään liikkunut on yllä kasvitarhain? Kodin onnenpuu sai kukat varhain ja nyt katsoo päivään hymyilevään. Onnellinen kevätaika on, sillä silloin kaikki toivo herää. Leiki hiljaa, tuuli vallaton! Älä riistä kukkain nuorta terää, jotta syksy kerran rikas on! Leiki hiljaa, lapsi vallaton! Hoida kodin puuta rakkahasti! Niin sen kasvu kaunihimpi on ja se palkitsee sun runsahasti. Katso, vakain miettein heelmän aikaan kodin kasvitarhaan astutaan. Tokko syksy täyttäneeksi saikaan, mitä kevät jätti toivomaan? Riemuitenko heelmä korjataan kiittäin Häntä, joka siunaa maan? Hoida kodin puuta rakkahasti, niin se heelmän kasvaa kauniimmasti! |
Katso, isä, ja katso äiti, kotisi kasvitarhaan! Sinä sait kasvin kalleimman ja kukkasen kaikkein parhaan. Siniset silmät ja punaset posket ja liehuva kultatukka — siinä on taivaan kallein taimi ja Jumalan omenankukka. Siinä on tuulilta suojelemista keväällä kukkimisaikaan, siinä on kylmiltä varjelemista — paljon on, paljon on hoitelemista. Ja kenpä sen turvaan saikaan! Sinuun päin, oi Herra maan ja taivaan, Sinuun päin me kasvot kohotamme. Anna armo vaalintamme vaivaan, siunaa, siunaa kevätkukkiamme! Auta, että syksy monin verroin kevätaikaa rikkahampi oisi! Auta, että puumme sadoin kerroin, Sulle kypsynyttä heelmää toisi! |
Hanna Parviainen auttoi monia nuoria taiteilijoita. Ystävänsä Wivi Lönnin veljen tytär Alma Kaarina oli lupaava runoilija, joka oli sanoittanut Säynätsalon 1927 vihityn kirkon vihkiäiskantaatin. Varmaankin tämän perusteella Hanna Parviaisella ei ollut epäilyksen häivääkään, ettei hän pyytänyt tätä kirjoittamaan Kodin omenapuu- tauluun sen henkeä säestävän runon. Tuosta runosta painettiin taulun alaosaan kaksi viimeistä säkeistöä. Omenapuu - taulua jaettaessa annettiin samalla mainittu runo kehystettynä.
Vuonna 1931 tuli juuri Turun kirkkomusiikkikoulusta
valmistunut Reino Rönberg Säynätsalon
seurakunnan kanttoriksi. Hänen sanotaan olleen mainion
laulajan. Jo seuraavana vuonna 23.10.1932 esitettiin Seurojentalolla
kantaesityksenä hänen sävellyksensä
Kodin omenapuu. Sen esitti Olga Lehtiön johdolla taidokkaasti
koululaisten kuoro yksiäänisesti, kuten arvostelu
kertoi. Säynätsalosta Rönberg siirtyi 1934
Ruotsinpyhtäälle, jonka kanttorin virasta
hän siirtyi eläkkeelle. Hän muutti 1947
nimensä Sajalinnaksi. Hän on
säveltänyt mm. lastenlauluja mutta myös
laajempiakin teoksia.
Kodin omenapuu- laulua esitettiin poikkeuksetta jokaiselle
lastentarhalaiselle koko 1930- luvun ajan.
