Säynätsalo vanhoissa kartoissa

Teksti: Heikki Rantatupa

Asutushistoriallisesti katsoen Säynätsalon menneisyys on sangen lyhyt, sillä saaren siirtyessä kauppias Johan Parviaisen omistukseen vuonna 1897 oli siellä vain yksi lato. Sahaustoiminta ja vanerin valmistus kasvattivat kuitenkin seuraavina vuosina nopeasti väkilukua ja saaren asutusta. Nimenä Säynätsalo – salo tarkoittaa isoa saarta – tunnetaan kuitenkin jo 1700-luvun puolenvälin ja sen jälkeen ilmestyneissä kartoissa. Saaren nimi esiintyy ruotsinkielisten kartanpiirtäjien teksteissä varsin vaihtelevissa muodoissa: Säfnät Salo (1752), Säynet Salo (1782), Iso Säynäsalo (1793), Säynänsalo (1802) jne.

Omaksi kunnakseen Säynätsalon tehdasyhdyskunta eriytyi vuonna 1924. Joh. Parviainen Tehtaat Oy oli hankkinut omistukseensa oman kunnan perustamisen aikoihin myös Lehtisaaren, Muuratsalon pohjoisosan ja Korpisen saaren, joitten alueitten liittäminen Säynätsalon kuntaan tapahtui vuonna 1935. Vuonna 1947 Säynätsalon  Työväenyhdistyksen toivomuksesta liitettiin Juurikkasaari kuntaan. 1960-luvulla siirrettiin muutamia tiloja Korpilahden ja Muuramen puolelta Säynätsaloon, ja viimeiset merkittävimmät alueliitoksen tapahtuivat vielä 1980-luvulla Muuratsalon puolelta.

Oheisissa linkeissä Säynätsalon kartoissa näkyy saaren kasvaminen asumattomasta Päijänteen saaresta teollisuuskeskukseksi. Vanhinta karttasukupolvea edustavat 1780-luvun tiedustelu- eli rekognosointikartat, ja viimeisin karttapoikkileikkaus on 1940-luvulta.

Rekognosointikartat

rekognosointikartta_bVuosina 1776-1805 toteutettiin Suomessa laaja sotilaskartoitus, ns. rekognosointikartoitus. Itärajalta lähtien Suomea kartoitettiin pohjois-eteläsuuntaisissa linjoissa. Kartoitus ulottui pohjoisessa ylimmillään Äänekosken seudulle saakka, mutta Päijänteen länsipuolella selvästi etelämmäksi; juuri ja juuri Muurame jäi kartoituksen piiriin. Säynätsalo menee harmillisesti kahtia tässä lehtijakoon perustuvassa sotilaskartoituksessa, joten saari esitellään kahdella karttalehdellä. Koska kysymyksessä oli sotilastarkoituksiin tehtävä kartoitus, hahmoteltiin karttalehtiin hieman topografiaakin varjostuksia käyttäen.  Rekognosointikartoituksen aikaan Säynätsalo oli täysin asumaton. Rekognosointikartat on julkaistu teoksessa Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805 (1989).

Krigsarkivet, Tukholma.

Hermelinin kartasto 1798

hermelininkartasto1798_bRuotsin vuorikollegion johtajan Samuel Hermelinin toimesta 1700-luvun lopulla julkaistiin laaja valtakunnan yleiskartoitus. Säynätsalo kuului tähän aikaan Jämsän pitäjän Korpilahden kappeliin, ja sitä kautta Uudenmaan ja Hämeen lääniin. Tie kulkee kartassa Korpilahden ja Muuramen kautta Jyväskylän kappelikirkolle. Säynätsaloa ei ole mainittu nimellä, mutta saari voidaan hyvin erottaa Muuramensalon pohjoispuolella.

Eero ja Erkki Fredriksonin kokoelma, Jyväskylän yliopisto.

 

Säynätsalo 1860-luvun yleiskartastossa

suomenyleiskarttalehti_bHermelin karttakuva katsottiin vanhentuneeksi vasta 1860-luvun autonomisessa Suomessa, ja tällöin ryhdyttiin laatimaan uutta yleiskarttaa. Kartan ensimmäinen laitos valmistui suurien nälkävuosien aikaan vuonna 1866. Yleiskartassa Säynätsalo mainitaan nimellä Säynäsalo, ja muutkin lähisaaret on nimetty: Lehtinensaari ja Muuransalo. Muuratsaloon on tässä vaiheessa jo ehtinyt asutustakin ainakin kolmen talon verran.

Eero ja Erkki Fredriksonin kokoelma, Jyväskylän yliopisto.

Suomen kartasto 1927

suomenkartta1927_bMaanmittaushallituksen toimittamassa Suomen kartassa vuodelta 1927 juuri itsenäistynyt Säynätsalo on saanut ensimmäiset rajansa. Saarella sijaitsee tehdas ja saha, mutta ei muuta asutusta. Suurennos yleiskartasta.

Eero ja Erkki Fredriksonin kokoelma, Jyväskylän yliopisto

Pitäjänkartta vuodelta 1935

pitajankartta1935_bMustavalkoisessa, mittakaavassa 1:20 000 olevassa 1930-luvun äjänkartoituksessa Säynätsalo esiintyy täyteen kukoistukseen kasvaneena tehdasyhdyskuntana. Saareen ja lähisaariin on noussut runsaasti asutusta ja myös kulkuyhteyksiä on parannettu. Satasarvisen pohjoispuolella on omakotialue. Säynätsalon ja mantereen välillä toimii lossiyhteys.

Pitäjänkartat, Jyväskylän yliopiston kirjaston karttakokoelmat.

Taloudellinen kartta 1945

suomentaloudellinenkartta_bMaanmittaushallituksen Suomen taloudellisen kartan lehdessä vuonna 1945 Säynätsalo esiintyy lähes samassa muodossa kuin ennen sotaa. Juurikkasaaren siltatyömaa valmistui juuri kartan tekemisen aikoihin. Muuratsalon ja Lehtisaaren välinen silta valmistui vasta 1948, vaikka se oli merkitty jo vuoden 1935 karttaan. Säynätsalon ja mantereen välinen penger ja silta avattiin huhtikuussa 1947, mutta kartan tekohetkellä liikenne hoidettiin vielä lossin avulla.

Suomen taloudellinen kartta 1945, Jyväskylän yliopiston kirjaston karttakokoelmat.