Kari Seuranen
Alvar Aallon kesäasunto niin sanottu Koetalo Muuratsalossa rakennettiin Velakalliolle 1954. Kesäasunnolle ei ollut tietä ja siksi Alto suunnitteli erityisen moottoriveneen päästäkseen perheineen kesäasunnolle. Mallina Aalto käytti merenkulkulaitoksen piirustuksia.
Veneen rakensi venemestari Lauri Kosola omassa veneveistämössään Muuratsalossa. Kosola aloitti ammattimaisen veneiden valmistuksen jo vuonna 1945 ja vuosien saatossa hänen käsistään valmistui satoja erityyppisiä veneitä pääasiassa Pohjois-Päijänteen vesille. Apunaan Kosolalla oli Aallon veneen rakentamisessa hänen naapurinsa Väinö Jokinen joka oli rakentamassa myös Säynätsalon kunnantaloa, Aallon kesäasuntoa ja saunaa.
Aallon suunniteleman veneen pituus on 10,5 m, leveys vähän yli 2 m, korkeus hytin kohdalta 2,5 m ja vene painaa melkein 2000 kg. Alunperin veneessä oli amerikkalainen 96 hevosvoimainen 6 sylinterinen merimoottori. Veneen nokka suunniteltiin kesäasunnon rannan Velakallion muodon mukaan jotta rantautuminen olisi helpompaa.
Väinö Jokinen muisteli että veneen rakentaminen oli hyvin vaikeaa; usein suunnitelmia puuttui ja kun Aalto ne sitten toimitti, osia jouduttiin purkamaan ja rakentamaan uudelleen. Hytti ja erityisesti sen katto oli vaikea rakentaa. Kaikenkaikkiaan koko vene piti rakentaa kahteen kertaan. Aalto ei ole tiettävästi tehnyt niin paljon luonnoksia mihinkään toiseen projektiin kuin veneeseensä.
Venettä on täydennetty korottamalla molempia etulaitoja ettei vesi pääsisi tunkeutumaan sisään keulasta. Rakenteensa vuoksi vene vuotaa helposti ja se onkin vuotanut joka kevät ennen kuin laudat ovat turvonneet riittävästi.
Aallon vene laskettiin vesille ensi kertaa 7.9.1955 . Aalto antoi veneelle nimeksi NEMO PROPHETA IN PATRIA (Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan), jonka arvellaan kuvastavan jo silloin kansainvälisesti tunnetun arkkitehdin tuntemuksia asemastaan omassa maassaan.
Alvar Aalto itse ei ehkä ollut kovin innokas ohjaamaan omaa venettään mutta hänen vaimonsa Elissa Aalto käsitteli melko raskaasti liikkuvaa ja etupainoista venettä alusta alkaen hyvin ammattimaisesti. Alvar Aallon kuoltua 1976 vene siirrettiin hänen perheensä käyttöön Turun saaristoon mutta veneen merikelpoisuus oli heikko ja vene palasi takaisin Säynätsaloon oltuaan esim. upoksissa meren pohjassa. Aallon perikunta lahjoitti veneen Alvar Aalto museolle, joka sijoitti sen Juurikkasaareen Säynätsalon edustalle. 1980-luvun lopulla veneen ympärille rakennettiin suojakatos Elissa Aallon piirustusten mukaan.
Vene siirrettiin Juurikkasaaresta Koetalon rantaan Muuratsaloon. Koska sijoituspaikalle ei ole tietä vielä tänä päivänäkään, siirto suunniteltiin tehtäväksi ilmavoimien raskaalla kuljetushelikopterilla. Siirtoyritys toteutettiin 15.5.1998 kauniina kevätpäivänä.
Monien vaikeuksien jälkeen vene nostettiin ilmaan helikopterilla mutta jo 5..6 m korkeudessa vene alkoi pyöriä yhä kasvavalla nopeudella Helikopterin roottorien ilmavirran mukana. Pyörivä vaijerin varassa roikkuva vene olisi todennäköisesti alkanut heilua ja siksi kuljetus keskeytettiin ja vene laskettiin takaisin maahan.
Vene siirrettiin myöhemmin 23.6.1998 vesitse ponttoonien varassa Koetalon rantaan ja vedettiin vinssien ja liimapuupalkkien ja vanerilevyjen avulla oikeaan paikkaansa. Siirron toteutti urheiluseura Säynätsalon Riento. Veneen ympärille rakennettiin venevaja. Venevajasta järjestettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu 1996. Kilpailuun tuli 223 ehdotusta ja sen voittivat tanskalaiset arkkitehtioppilaat Claudia Schulz ja Anne-Mette Krolmark. Voittaneen työn nimi oli Arc. Rakennuksen rakenteet suunnitteli jyväskyläläinen insinööri Jouko Rossi ja rakennuksen toteutti jyväskyläinen puuseppä Erkki Toiviainen. .
Venevajan julkisivu on tehty lehtikuusirimoista ja vajan runko männystä. Rakennuksessa on huopakatto. Rakennuksen pääty voidaan avata osittain.
